Teollisuudessa pitkän uran tehnyt Pasi Peltokorpi kiinnostui metsistä, vaihtoi alaa – ja päätyi lopulta Junnikkalan metsäasiantuntijaksi.
– Valmistuin aikoinaan tuotantotalousinsinööriksi ja olin teollisuuden kunnossapitotöissä sekä erilaisissa kehitys- ja työnjohtotehtävissä reilun kahdenkymmenen vuoden ajan, 52-vuotias Peltokorpi kertoo työuransa alkutaipaleesta.
Peltokorpea alkoi vuosien varrella kiehtoa ajatus omasta metsästä kiinteänä sijoituskohteena, jota voisi hoitaa ja jossa voisi myös harrastella. Lopulta hän osti muutaman metsäpalan. Myös metsäala alkoi kiinnostaa. Koska Peltokorpi uskoi omaavansa vielä oppimiskykyä, hän päätti opiskella työn ohella metsätalousinsinööriksi. Valmistuttuaan vuonna 2019 hän pääsi töihin Metsänhoitoyhdistykselle Sieviin.
Luottavaisena uutta oppimaan
– Junnikkala oli yrityksenä tuttu Metsänhoitoyhdistysvuosieni ajoilta, jolloin sain heiltä tarjouksia ja valvoin heidän hakkaamiaan leimikoita. Olin myös tehnyt omista metsistäni suoraa puukauppaa Junnikkalan kanssa. Yrityksen toiminta vaikutti olevan johdonmukaista, eteenpäin menevää ja luotettavaa. Oulun laitoksen valmistuminen osoittaa mielestäni Junnikkalan kasvuhakuisuuden ja investointirohkeuden sekä kehityshalun niin sahapuolella kuin puunhankinnassakin. Kun Junnikkalan työnantajamielikuvakin oli positiivinen, päätös metsäasiantuntijan paikan vastaanottamisesta oli helppo tehdä, Peltokorpi sanoo.
Peltokorven mukaan hänen ”sisääntulonsa” oli ajateltu ja valmisteltu hienosti etukäteen; koulutusvastuita oli jaettu eri ihmisille ja lisäksi määritetty oma tukihenkilö saattamaan varsinaiseen työhön. Vastaanotto on ollut kaikin puolin erinomainen ja Peltokorven positiivinen etukäteismielikuva on vain vahvistunut.
– Onhan tässä itselläni toki paljon opittavaa – ja hieman paineitakin kontaktien luomisen ja kauppojen tekemisen suhteen. Ostoalueeseeni kuuluvat Nivala, Haapajärvi, Reisjärvi, Pyhäjärvestä 4‑tien länsipuoli, Pihtipudas, sekä Kinnulan pohjoisosat. Sukujuureni ovat Sievissä, mutta olen asunut Nivalassa jo lähes neljännesvuosisadan, joten tämä seutu on itselleni entuudestaan tuttu. Itäpuolisten alueiden metsänomistajat, metsätiet ja maastot ovat vielä opiskeluvaiheessa. Olen kuitenkin tulevaisuuden suhteen luottavainen ja hyvällä fiiliksellä, sillä kollegoiden kanssa pystyy keskustelemaan hyvin avoimesti niin epäselvistä asioista kuin avuntarpeistakin.
Itsenäisesti ja laadukkaasti
Peltokorven mielestä parasta hänen työssään on vapaus ja itsenäisyys; se, että pystyy itse rytmittämään tekemistä ja suunnittelemaan aikataulut. Asiakaskontaktien ansoista työ ei ole kuitenkaan yksinäistä. Peltokorpi arvostaa myös työn tarjoamaa mahdollisuutta liikkua luonnossa.
– Toivon, että tekemisestäni tulee paistamaan hyvä, junnikkalalainen toiminnan laatu. Haluaisin, että metsänomistaja kokee olevansa meille tärkeä ja että kunnioitamme hänen tekemiään isoja, joskus tunteidenkin sävyttämiä päätöksiä.
Ajokoirat ykkösharrastus
Peltokorpi tekee vapaa-ajallaan metsätöitä omassa taimikossaan nauttien työnsä jäljen näkemisestä. Lisäksi hän liikkuu luonnossa perheen kanssa ja viettää aikaansa Sotkamon mökillään. Talvisin Peltokorpi pelaa lentopalloa.
– Metsästys ja ajokoirat ovat kuitenkin ykkösharrastukseni. Nautin, kun kaksi luontokappaletta – suomenajokoira ja jänis – ovat vastakkain. Ampuminen ei ole tuolloin tärkeää, vaan mahdollisuus seurata tapahtumien kulkua ja kuunnella koiran haukkua, Peltokorpi toteaa lopuksi.
