- Seppo tuntee niin pyöreän kuin sahatunkin puun
Nimi: Seppo Joki-Erkkilä
Tehtävä: Metsäasiantuntija
Vuosirenkaat Junnikkalalla: 38 vuotta ja risat
Juuret: Kalajoen Käännänkylässä, asunut vuodesta 1982 Ylivieskassa.
Junnikkalan tutuin tuote: Itse alkutuote eli metsässä seisova puu.
Puusilmä: Sileärunkoiselle tukkipuulle ja kasvavalle nuorelle metsälle
Työssä motivoi: Ihmiset
Tärkein työväline: Älypuhelin
Junnikkalan metsäasiantuntijan tehtäviin kuuluu puunostosta ja korjuusta huolehtiminen. Seppo Joki-Erkkilän kohdalla työnimike tarkoittaa todellakin vahvaa asiantuntijuutta, sillä Seppo on ollut Junnikkalan palveluksessa liki neljä vuosikymmentä. Hän on nähnyt niin yrityksen hienon kehityksen, kuin muutoksen itse metsäalallakin.
Seppo aloitti yrityksessä metsurina, siirtyi siitä mittaajaksi ja työnjohtoon sekä siitä edelleen puun ostoa ja hankintaa koskeviin tehtäviin. Seppo myöntääkin, että eri tehtävissä toimimisen kautta Junnikkalan koko toiminnan ketjusta on tullut kokonaisvaltainen käsitys.
“Muutos alalla on ollut urani aikana iso. Moottorisaha on vaihtunut monitoimikoneeseen ja miestyövaiheista moni on vaihtunut digitaaliseksi automaatioksi,” kiteyttää Seppo.
Hän kuvailee, kuinka ennen puu mitattiin pinossa miestyönä — tukit yksin kappalein. Nykyisin jo monitoimikone mittaa ne, ja mittaustulokset siirtyvät digitaalisesti maanomistajalle.
“Tänä päivänä mittaustoiminta on tarkempaa kuin koskaan, ja jokaisessa työvaiheessa on Junnikkalalla todella ammattitaitoisia tekijöitä,” Seppo sanoo.
Viimemmäksi, yli 20 vuoden ajan, Seppo on toiminut Junnikkalalla metsäasiantuntijana hankinta- ja ostotehtävissä. Hänellä onkin asiakkuuksia, jossa kauppaa on tehty ensin isän, sitten pojan kanssa, ja metsätöissä saattaa olla mukana vielä kolmaskin polvi.
Nykyisin metsiä halutaan hoitaa monimuotoisemmin, ja se täytyy ottaa huomioon. Junnikkala haluaa toimia, kuten metsänomistajat toivovat. Seppo sopiikin aina asiakkaiden kanssa henkilökohtaisen käynnin metsään, mikäli se on mahdollista.
“Metsänomistajan ehdoilla mennään metsään. Ihmisillä on metsälle erilaisia arvoja — toisilla se on metsätalous, toisilla metsiin liittyy myös tunnearvoa tai vaikkapa tietyt luontoarvot — ja kaikki tulee ottaa huomioon,” tietää Seppo.
Vuosien aikana hän on oppinut tuntemaan Ylivieskan ympäristön metsät hyvin. Seppo kertoo, että metsät ovat muuttuvia ja aina oman aikansa kuvia:
“Metsät eivät ole yksiselitteisiä, jokaista metsää ei pidä hoitaa samalla tavalla. Metsää ei kannattaisi katsoa kovin lyhyellä aikajänteellä.”
Seppo veistelee metsäteollisuuteen sopivin termein, että hän tuli aikanaan Junnikkalaan ajopuu-menetelmällä metsuriksi vuonna 1981.
“Kun mahdollisuus tuli leivän tekoon, niin siihen tartuttiin.”
Työ vei mennessään, ja on ollut mielenkiintoista. Seppo kertoo saaneensa paljon ystäviäkin työn kautta — niin työkavereista kuin asiakkaistakin. Junnikkalan sahan puolella on muutama työkaveri, jotka ovat olleet vielä häntäkin pitempään talossa, mutta montaa heitä ei ole. Sepon omassa talossakin on käytetty Junnikkalan puutavaraa. Talo rakennettiin kirvesmiehen ja omana työnä.
Kesän myötä eläkkeelle siirtyvä Seppo haluaakin lausua kiitokset Junnikkalalle yrityksenä sekä kaikille, joiden kanssa on yli 38 vuoden aikana saanut toimia.
Sepolla on itselläänkin metsiä ja hän kertookin sanoneensa tutuilleen ilkikurisesti, että eläkkeellä hän siirtyy metsäasiantuntijasta metsänhoitajaksi.
Lisäksi Sepolla on aikeissa pelata golfia eläkepäivinään. Golf on ollut hänen harrastuksenaan jo parikymmentä vuotta ja mies haaveilee vielä toisestakin holarista elämänsä aikana.
