- niin rekalla kuin pyörälläkin
Nimi: Ville Karhulahti
Tehtävä: Tukkirekan kuljettaja, Veljekset Nikunen Oy
Koulutus: Logistiikka-alan ammatillinen koulutus ja isältä “peritty” ammatti
Vuosirenkaat Junnikkalalla: Jo yli 10 vuotta.
Juuret: Lapsuudenkoti Rautiossa, asuu nykyisin Kalajoella. Työn ulkopuolella tärkein asia on perhe.
Tärkein työkalu: Tukkirekka, Scania ja Mersu ovat tulleet tutuksi
Junnikkalan tutuin tuote: Tukkipuu
Puusilmä: Mielenkiintoiset maisemat ja maastot noin 100 kilometrin säteellä Junnikalan sahalta.
Työssä motivoi: Sopivasti haastava työ ja oma vapaus toimia
Puun matka kannolta valmiiksi tuotteeksi on Junnikkalalla tehokas ja laadukkaaksi hioutunut ketju. Junnikkalalla on ollut jo pitkään käytössä ajo-ohjelma, jonka kautta tukkirekan kuljettaja Ville Karhulahti saa tukkien noutoa varten tarpeelliset tiedot ajojen suunnitteluun. Korjuuesimies antaa ensin metsäkoneelle tiedon, mihin mennään hakkaamaan. Sen jälkeen ohjelmasta tulee ajomääräys. Kun hakkuut ovat käynnistyneet, motolta tulee päivän päätteeksi tieto paljonko puuta on kaadettu varastoon. Tämän tiedon perusteella Karhulahti tekee ajosuunnitelmat hyödyntäen ohjelman karttatietoa. Toki perinteiset puhelinsoitotkin ovat välillä tarpeen; tarkemman tiedon ja vinkkien vaihto hakkuualueelta vaihtuu puhelimitse hankintaesimiesten tai metsäkoneenkuljettajien kanssa.
Ville Karhulahden kuvaillessa työtään tukkirekan kuljettajana, piirtyy työstä hyvin mielenkiintoinen kuva, johon yhdistyy niin taitavan kuskin, turvallisuusasiantuntijan, meteorologin kuin maantieteilijänkin osaamista.
“Oma-aloitteisuus ja ongelmanratkaisukyky ovat tässä työssä tarpeen,” kiteyttää Ville.
Kokemuksesta, harjaantuneista ajotaidoista ja paikallistuntemuksesta on paljon apua silloin, kun raskasta ajoneuvoa kuljetetaan haastavammille metsäautoteille mitä erilaisimmissa ajo-olosuhteissa.
Ville on ajanut tukkeja Junnikkalalle jo toistakymmentä vuotta, joten kovin usein ei enää tule uusia teitä vastaan.
“Kyllä tämä lähialueen metsätieverkosto on tullut jo sen verran tutuksi, että ilman karttaakin aika monelle pinolle löytäisi. Säät ja vuodenajat sanelee, miten ajot on järkevää tehdä,” Ville kertoo.
Metsätalouteen liittyvä kalusto ja tieverkosto ovat kehittynyt niin paljon, että tukkirekat voivat olla liikkeellä nykyisin ympärivuotisesti. Vain aivan pahin kelirikkoaika saattaa olla hiljaisempaa.
Ville allekirjoittaa, että Junnikkalan rooli on maaseutumaisella alueella merkittävä elinvoimaisuuden ylläpitäjänä.
“Junnikkala on suuri ja tärkeä työllistäjä sekä monelta kantilta metsänomistajille tärkeä kumppani.”
Junnikkalan yritystarina ulottuu jo kuudelle vuosikymmenelle ja samanlaisia pitkiä kaaria näkee Ville myös tukkeja noutaessaan. Mieleen on jäänyt esimerkiksi tukinnoutoreissu, jolle varttuneempi metsänomistaja halusi lähteä itse tukkirekan mukaan. Metsänomistaja teki lapsenlapsilleen videota muistoksi, ja halusi päästä vähäksi aikaa itse ajamaan rekkaa, niin että Ville kuvasi “pappaa tukkirekan ratissa”.
“Näitä tilanteita on sattunut useampiakin, että metsänomistaja kertoo, että on ollut aikanaan pienenä poikana istuttamassa metsää, jonka tukkeja minä sitten pääsen kuskaamaan.”
Omaa metsää Villellä ei ole, mutta hän kertoo, että metsänhoito voisi häntäkin harrastuksena kiinnostaa.
“Tässä elämäntilanteessa ei tosin vielä lisäajanvietteitä tarvitse,” kertoo neljän lapsen perheenisä, jonka nuorimmaiset ovat vasta puolitoistavuotiaat kaksospojat.
Silloin, kun Ville ehtii harrastusten pariin, on niistä mieluisin maastopyöräily. Pyöräkin suuntautuu usein metsiä ja metsäautoteitä kohti. Toisinaan työajossa on tullut bongattua mukavia maastoja ja joskus Ville käy puolestaan tutustumaan tulevaan työnsarkaan ensin pyörän selästä.
“Samalla lailla menee mehtään niin työt kuin harrastuksetkin,” naurahtaa Ville.
